Intressant stenhög

Bilden är tagen i skogen mellan Karesuando och Mertajärvi på våren 2003 och visar en hög med runda stenar vid en tjärn. Högen verkar vara gjort av människas hand.

Har ni någon bild eller vet en plats med forntida lämningar, tar vi gärna emot dessa tips och inför det här på vår hemsida. Våran adress finns på öppningssidan.

(Från Savosta hittat lapinraunio. Bild från Helsingfors högskola, arkeologi avd.)

Myös sisämaassa omaksuttiin jo pronssikauden loppupuolella rannikolta tuttu tapa haudata ainakin osa vainajista kiviröykkiöihin.

 Ne rakennettiin vesistöjen läheisyyteen mäkien laelle. Salon mukaan Ala- ja Ylä-Satakunnassa, Pohjois-Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla nimitettiin jo 1700-luvulla joitakin kiviröykkiöhautoja lapinraunioiksi. Nimitys osoittaa hänestä, että satakuntalaiset ja hämäläiset tiesivät tai päättelivät, etteivät rauniot olleet suomalaisten, vaan lappalaisten hautoja.

Sittemmin nimitys lapinrauniot on yleistynyt tarkoittamaan kaikkia järvien rantakallioille rakennettuja hautaraunioita tai muita niiden kaltaisia muinaismuistoja. Sijoituksensa ja myös rakennepiirteidensä vuoksi ne vastaavat rannikon varhaispronssikautista hautaustapaa.¹

Näitä "lapinraunioita" on vielä rautakaudelta, jopa viikinkiajalta. Myöhemmät saattavat olla peräisin hautaustavan uudesta leviämisestä rannikolta sisämaahan. Tällöin ne eivät osoittaisi tradition paikallista jatkuvuutta järvialueille.⁴ Unto Salo yhdistää myöhäiset lapinrauniot sisämaassa asbestikeraamiseen väestöön. Ne viittaavat hänestä itäisiin uudisasukkaisiin. Nämä olisivat muuttaneet Kokemäenjoen alueelle ehkä vanhemmalla roomalaisajalla läntisten kauppayhteyksien houkuttelemina.⁵ Vähän tutkittuna muinaisjäännösryhmänä lapinraunioista kaivattaisiin kuitenkin lisää tutkimustuloksia.⁶