Pohjoskalotin histooria oon läpipolitiseeratettu! Ammattitutkioila, valtionselittelykseilä, amatööritutkijoila ja niin, ei kelhän ole pää kylmänä Pohjoskalotin histoorian käsittelemisessä.

Muistelen kunka mie itte uskon Pohjoskalotin histooria on ollu, kylmäpäisesti eli ei, tuomika ittet:

Ennenko vanha Ruotti alkoi ottahan vallan, puolivälissä 1500-sata, meänkieliestin maisemilla, olthin meänkieliset kveenit omassa Kveenimaassa hallussa pohjoskalotilla, nykyaijan Uumajan ja Vaasan kaupunkittin kohalta ylös. Vanha Ruottin rajan sisälä juovatethin *lappalaiset, tässä merkityksessä saamelaiset, pohjossen sitämyöitenko vanha Ruottin raja ylös nousi, nyky Ruottin sekä nyky Suomen puolelta. Loppulisesti vanha Ruottin raja asehtui 1500-luun loppuvuosina, siihen missä se oon nyt, sepä ette iässa vanha Ruotti nyt oli Suomi eikä ei ruotissa enä myötä. Kveenimaaepiteetti pakeni ja jäi ainuasthan jäljele Norjan puolele pohjossen, mutta kveenit okupeeratussa Kveenimaan osassa jäithin omile kotiperäile jäljele.
Heitä alethin nyt kansa vanha Ruottin etelässäpuolessa kuttuhan lappalaiseksi, niinko ennen sitä jo saamelaisia olhin kuttuttunhet vanha Ruottissa.

Lappalainen, ja Lappi, sanakäsitet katoi Pohjanlahen paikheilta ja nousi sisämaihin, sen jälhin ko Pohjanlahen rannoilta lähteny maanpruuki leveni leveältä pohjossen, ja ko maanpruukimaita ei varsin menny kuttua kiveliöksi. Sisämaahan jäi lopulisesti Lappi ja lappalaiset, etelhän Lapissa saamelaiset ja pohjossen kveenit. Lappalaiset elithin omila lapinkentilä poronomatielämä. Heilä oli pian yksi lehmä, joku lammas, muutampi poro jaa het siirrythin paikasta paikhan heän isoila maila pyytämis- ja marjankokoamishommissa.

Loppupuolessa 1600-sata halvasi vanha Ruotti maanpruukaria Laphin, tarjoamalla lappalaisile etuuksia, sen semmosia ko vaphautta veroista ja soissamyötäoloista. Näitten euuksittinkansa vanha Ruotti tulii lapinmaanplakatilla 1674 ja 1695. Tähän Lapin maanpruukhin lähethin ensimäiseksi olevat lappalaiset Lapissa sisäkolonisuuela (Rennomadism …, Arell), ja lapinkentän omistajat jokka ei ennen vakinaisesti olhet Lapissa asunthet, kirkkoväkeä ja muita. Meänkielenpuhuvia maanpruukilappalaiset Pohjoslapissa tulthin aijanolhon kuttuhan lantalaiseksi (ruottia: lant- ; lantmanna; lantbruk), ja heän asuamalue Lannanmaaksi nyky Ruottin osissa.

Sama lantalaisväki nyky Suomen Lapissa, kuttuvat tänäpäivänäki itteä mielehän lappalaiseksi.Satoja vuosia ennen lapinmaanplakaattia 1674, ja 1695 elithin net, joila ei ollu lapinkenttäomistuksia, poroista vanha Ruottin pohjosessa, olletinki sisämaan kiveliöissä. Poro oli pelastus köyhäle, niinko lamphanpaimentaminen oli muuala mailma. Vähän jälkhin ko vanha Ruotti laitti lapinmaanplakatit, se laitti kokonomatismin (porolappalaisuuen) kansa, ajatuksela ette porot ei häiritte maanpruukia ja ette porolappalisuuestaki saapi veroja. Ja näin se maanpruuki ja porolappalaisuus eli rinnala toisia monta sata vuotta, toela rauhalisesti ja sovinossa. Ennen maanprukia olevat ymmyräismuotoset lapinkylät muutethin kansa nyt pitkyläiseksi menevännä tunturista outamaihin, porolappalaisuuen hyväksi.

 Etelälapissa väki kasui, ja anomuksia lähätethin sieltä virkavalthan ette saa maita hailthun Lannanmaassa. Sen heiltä kielethin. Mutta 1700- luula saithin porolappalaiset luvan Kaitumväylän alapoulelta siirtyä ylös Lannanmaahan. semmossin ossin mitä maanpruukilantalaiset ei käytänhet – tunturhin. Niitä oli 30 familia jokka porottinkansa alkupoulela 1700 tulthin. Nämät porolappalaiset olthin saamelaiskansa. Het olthin ensimäiset samelaiset jokka isomasti, ja vakinaisesti, jäithin asuhan Jukkasjärven pitähjän Lannanmaahan. Net Lannanmaassa harvat porolappalaiset kveenisuusta, sekanuthin nyt näittin Kaitumin saamelaisporomiestin kansa, ja tulthin aijanolhon saamelaisitenttiseksi. Toinen samelaistulo Lannanmaahan tapahtui keskiväliä 1800 ko joku saamelaisfamilia tuli Jukkasjärven petähjän Kautokeinonrevoltista pakhon. Kolmas saamalaisiirtyminen, samoila aikona,

Lannamaahan, ilmetyi 1852, jälkhin ette Ryssä sulki Suomen- ja Norjanrajan ette Norjan saamelaisporolappalaiset ei enä päässet porottikansa suomhen talvilaitumille. Ruottin Kaaresuanto otti nämät 20 familia ja 20000 poroa vasthan. Muutamissa kymmenissä vuosissa syöthin nämät porot kaikki jäkälän pois Kaaresuonon aluelta, poroja oli liika paljon. Näitä Norjan saamelaisporonhoitajia - myötä lähti kansa muutampi Kaaresuanon poronhoitaja kansa – pakotethin sitten valtionpuolesta jutahan porot etelhän Ruottin Lappia. Määrä oli ette: jos poronhoitajanna halvatta olla, häyttä siirtyä. Tämä siirtyminen tapahtui 1920-1950. Net oon nämät päänäins Norjasta lähtenhet jokka oon Ruottin Etelänlappin saamekylissä poronhoitajat, ja jokka nyt käyvät lakia vasthan Etelälappin maanomistajia. Nämät maanomistajat oon saamelasta alkuperäsukua niille lapinkentän omistajille jokka Etelälappissa olthin 1600-luu poronomatit.

Vuosikymenellä 1970 alethin poronhoitajat ajahan heän itenttitaistelua, ja Sapmikäsitet heräsi kymmenenkuna vuotta jälkhin sitä tykö. Ko Ruottin valtio alkoi 1990-kymmenellä hyväksyhän poronomistajitten väitöksiä ette saamelaiset olthin net jokka koko vanha Ruottin Lapissa omistethin kaikki vanhat histoorialiset lapinkentät, ja senvuoksi oon nykyaijan poronomistajilla maa ja vesioikeuksia Lapissa , niin sillon Kveenimanyhistys syntyi. Kveenimaanyhistyksen jäsenet oon Ruottista, Suomesta ja Norjasta. Kveenimaanyhistyn taistele kveenittin vanhoittin lapikentittinpuolesta, ja kveenittin itenttiteetin ja heän meänkielenpuolesta näissä kolmessa maissa.

*/ etelästa suomen-ukriankieleistä lähteny sana merkitykselä kiveliönihmisiä

Bengt Johansson-Kyrö,
Lannanmaan ja Kveenimaan puolistaja